On ollu kaunis ilma pitkään ja sillon on elämäkin hymyillyt. Olen nimittäin tavannut yhden pojan.. Ei olla tavattu kunnolla vielä mutta ollaan puhuttu mesessä ja tekstailtu ja soiteltu. Jotenkin ollaan samanlaisia tai meissä on jotain samaa en vaan oo vielä keksiny mitä. Meidän piti nähdä eilen mutta suunitelmat meni mönkään harmitti kyllä vähän. Oon joutunu pettyyn niin monta kertaan entisiin poikaystäviin ja jopa ystäviin että jotenkin mun on tosi vaikee enää olla varma ja uskoo todella mitä joku sanoo mulle. En kumminkaa oo sellanen ihminen joka kävelis yksin koulun käytävällä tai olis kokoajan allapäin oon  sellanen ihminen joka ei näytä jos joku on pielessä tai on paha olla hymyilen vaan ja sanon "joo vähän kiva juttu joo on mulla kaikki kunnossa." Mä en haluu ruveta ajattelee tästä pojasta mitään semmosta vielä että ehkä me ruvetaan seurustelee joka ois kyllä tosi kiva juttu mutta jos meillä ei sitten synkkääkkään normaalissa elämässä. ( Älkää säikähtäkö tää poika on mun kaverin kaveri ei mikään galleria tuttavuus! :) ) Sanoin äsken etten haluu miettiä sitä mutta oonhan mä sitä miettiy väkäsinkin. Oon varmaankin ihastunu tohon poikaan ja oikeesti se on mukava ja osaa piristää päivää. Mut en tiiä..  Aika näyttää vai mitä? ;)

Ois aika hauskaa nähä ja kattoo jätkän silmistä tätä maailmaa tai siis sillä että ois kiva jos vois jotenkin olla oma minä ihan itse kavereitteni kanssa ja sitten yht äkkiä meiän kouluun tuis uus poika ja se oisinkin minä! Vaikee selittää mutta koittakaa älytä:D Oon miettiny et jos niin kävis minkä näkönen oisin. Oon suunitellu kaikki vaatteet ja millaset hiukset mulla ois ja kenen kaa liikkuisin ja kaikkee..:D heh kaikkee määkin aattelen mutta minkäs teet oon vaan tällänen : )

"now and forever you are mine, love you honey<3"